perjantai 3. syyskuuta 2010

Luomu-Yllätys: Vilja!


Meille ei koskaan ole annettu mitään toivoa saada lapsia ilman klinikan setien ja tätien vahvaa avustusta. Viimeinen pakkasvauvamme siirrettiin viime marraskuussa masuun, mutta hän ei lähtenyt kasvamaan vauvaksemme. Surin muutaman viikon urakalla ja sitten ajattelin, että neljä lasta lapsettomalle on paljon ja olemme heistä todella kiitollisia. Päätin mennä yrittäjäkursseille ja jäädä keväällä käsityöläiseksi kotipihan ateljeeseen.

Olin yrittäjäkursseilla kun aloin heräilemään rytmihäiriöihin aamuöisin. Tämä on mulla aina ollut merkki raskautumisesta. Ajattelin että olen vakavasti sairas tai raskaana (sitä en uskonut!) Olen tehnyt sen päätöksen, että hoitojen ulkopuolella en tee raskaustestejä. Yhtenä aamuna ihan hetken mielijohteesta kaivoin laatikosta marraskuun hoidosta jääneen testin ja tuikkasin sen sitä enempää ajattelematta aamupissaan: KAKSI VIIVAA! Menin aivan shokkiin ja huusin niin että lapset heräsi. Panu oli jo lähtenyt töihin. Soitin ekana Panulle joka tuumasi kylmän viileästi: "Sä oot raskaana!" Oli varmaan helpottunut, että joku syy vaimon omituiselle käytökselle löytyi :)

Sitten soitin Marille, joka oli viidessä minuutissa ovella suklaalevyn kanssa! Mie istuin sohvalla suu auki ja käsi suun edessä. Mari auttoi laittamaan Onnin ja Helmin kouluun. Pari päivää siinä meni ihmetellessä eloa ja Ihmeitä joita sittenkin tapahtuu!

Alussa pelättiin tuulimunaraskautta ja ultrassa juoksin parin päivän välein... Testejä kului taas koko rahan edestä. Kun syke vihdoin nähtiin, niin se oli uskottava. Vilja on matkalla kotiin!

1 kommentti:

  1. KIITOS tästä blogistasi! Erityisesti haluan kiittää tästä ihan ensimmäisestä kirjoituksesta jossa valotit teidän perheenne historiaa. Se oli avartava minulle, joka yritän mieheni kanssa ensimmäistä lasta joka ei tunnu tulevan helposti. Saan usein kiinni itseni kateudesta kun näen monilapsisen perheen, ajattelen joskus että nuokin ovat saaneet onnensa liian helposti. Lapsettomuus on niin vaiettu tabu ettei moni tuo sitä esiin, vaikka vain asioista ääneen puhumalla voisi helpottaa monen muunkin lapsettoman tuskaa ja lisätä ymmärrystä. Onnea teille jokaisesta ihanasta lapsesta! Ja onnea viimeisimmästä tulokkaasta, joka sitkeästi on taistellut tiensä elämään.
    Ihanaa lukea että ihmeitä tapahtuu!

    VastaaPoista