Suuret Kiitokset K9:n tehon henkilökunnalle Viljan Pelastamisesta!

Sanat ei riitä kiittämään K9:n henkilökuntaa Viljan hyvästä ydinfysiikkaa lähentelevästä hoidosta! Norwoodin jälkeen hoidot oli niin massiiviset, että paljon enempää ei varmastikaan enää olisi voinut olla. Perfuusiopumppuja oli Panun korkuinen pino ja lisäksi kanyylin jatkokappaleita oli kymmenisen rivissä! Hurjaa touhua oli kyllä pahimmillaan. Kaksi hoitajaa ja anestesialääkäri hoitivat Viljaa pahimpien aikojen yli. Missään muualla Vilja ei olisi selvinnyt kovista leikkauksen jälkeisistä ajoista. Puoli tuntia kerrallaan saitte vietyä meidän pientä Rakasta eteenpäin.

Kiitos hoitajille jotka jaksoivat vastata yölläkin mamman puheluihin ja selittää mitä milloinkin tapahtuu. Kiitos lääkäreille jotka päättivät hoidoista porukalla ja kirurgille pitkän leikkauksen tekemisestä. Kiitos kaikille muillekin osaston työntekijöille jotka olitte mukana Viljan matkalla. Teette arvokasta työtä!

Osaston haju, summerin painaminen ja jännittäminen joutuuko vanhempainhuoneeseen odottamaan ja monet hissimatkat 4. kerrokseen eivät unohdu koskaan. Ensi kerralla tutustumme uusiin hienoihin tiloihin.

Viljan Sydän

Kun Vilja syntyi, niin kardiologit ja kirurgit miettivät moneen otteeseen, että millainen sydän Viljalle olisi paras. Tiimi päätti, että Viljalle tehdään yksikammioinen sydän, mutta sydämelle annetaan mahdollisuus kehittää myös vasenta kammiota. Norwoodissa poistetaan yleensä kammioiden välinen seinämä lähes kokonaan. Viljan tapauksessa reiän sijasta kammioiden väliin laitettiin suntti, josta veri pääsee virtaamaan vasempaan kammioon. Leikkauksen jälkeen näyttää, että myös vasen kammio toimii.

Aluksi oikea kammio oli laajentunut ja rasittunut. Nyt pumppausteho on onneksi vähän parantunut.

Aika näyttää että mihin suuntaan korjausleikkauksissa edetään. 3-6 kuukauden iässä Viljalle tehdään varjoainekuvaus ja sen perusteella katsotaan edetäänkö Glennin leikkaukseen vai joihinkin muihin operaatioihin.

Toivotaan, että Viljan sydän lähtee pelittämään hienosti pienillä lisäosilla :)

Äitin Pikku Sinnikko!

Toipuminen on edennyt hienosti. Pikkuhiljaa ja varovasti ollaan menty eteenpäin. Tämä tyttö on kyllä tehty teräksestä!

Sen ensimmäisen yön romahduksen jälkeen ei pahempia takapakkeja ole tullut, kop kop. Toissapäivänä rintakehän levitin otettiin pois, oli tullut pientä rytmihäiriötä ja annettu sähköisku, tuollaista perussettiä kuulemma :O Istuin vanhempainhuoneessa ihan poltteessa ja puolen tunnin päästä soitin osastolle kysyäkseni onko se Vilja kellä siellä on hätä (silloin joutuu odottamaan osastolle pääsyä). Hoitaja tuumasi, että olisi äiskälle ilmoitettu jos olisi hätätilanne. Sitten kun vihdoin pääsin Viljan tykö, niin hoitaja kertoi tämän säkäriepisodin. Eli näissä piireissä tämäkin ilmeisesti lukeutuu perushoitoon :D

Turvotukset on laskeneet hienosti ja dialyysi voitiin lopettaa eilen. Nyt mennään nesteenpoistolääkkeillä ja pissaa tulee hienosti. Myös sydämentukilääkityksiä on päästy vähentämään. Ja mikä parasta, sydämen supistuvuus on parantunut!

Maitomäärä on nostettu huimaan 5 milliin! Kyllä tästä 2 litran päivätuotannosta siis muutama annos riittää :) Laitoin kyllä jo vähän luovutukseenkin, niin saadaan koko osaston vauvoille sapuskaa...

Viljan anestesiaa on kevennetty ja hän on jo paljon hereillä. Onneksi sentään lääkitykset on kohdillaan :) Viime yön yökkö oli ottanut kuviakin kun pikkuneiti syö tuttia silmät sepposen selällään. Olipa mukavia terveisiä kun aamulla menin vierailulle. Panu on nyt vierailemassa perheen pienimmän tykönä ja minä leikin sinisen talon leikkihuoneessa pikkutyttöjen kera. Kaksoset lähtivät käymään koulussa kotona ja tulevat sitten perjantaina takaisin tänne Helsinskiin.

Huomenna Viljan rintakehää yritetään sulkea. Vähän hirvittää, että jos se levittimen pois otto aiheutti tuollaista, niin mitä rintakehän sulkeminen sitten tekee? Pitkät tunnit taas edessä, kun odottaa tietoa, kuinka operaatio on sujunut. Pieni sinnikko kyllä selviää varmasti siitäkin!

Kiitollisin mielin,

Noora ja Vilja 12 päivää

Vilja Taistelee Elämästään

Toivomme niin kovasti, että Vilja jaksaisi vielä taistella elämästään ja toipua leikkauksesta.

Vilja leikattiin keskiviikkona ja leikkausta seuraavana yönä hänen happiarvot romahtivat. Vilja meinasi kuolla. Verenkierto saatiin turvattua avaamalla rintakehää enempi ja lääkityksiä säätämällä. Myös dialyysi jouduttiin aloittamaan samana yönä. Lääkäreiden puhelut olivat aamulla lohduttomia. Aloimme luopua toivosta.

Aamupäivän aikana Viljan kunto ei enää huonontunut ja näytti siltä, että romahduksesta ei olisi jäänyt elimellisiä vikoja. Nyt siis eilisaamusta ei ole menty huonompaan suuntaan. Tänään Viljan kunto on ollut tasaista ja pieniä paranemisen merkkejäkin on ollut. Joitakin lääkkeitä on pystytty vähentämään, hän on saanut 2. millin kerta-annoksina äiskän maitoa, lisähapen määrää on pystytty laskemaan ja pissaa on tullut enemmän. Myös kakkaa oli tullut! Voi mitä ilonaiheita. Toipuminen on hidasta mutta takapakkejakaan ei ole tullut.

Vilja on tosi turvonnut kaikista hoidoista ja hänen rintakehänsä on auki. Hän on jatkuvassa nukutuksessa. Toivomme sydämestämme että ensi yönäkään puhelin ei soisi ja huomenna pienen pienet edistysaskeleet jatkuisivat.

Hyvää yötä Rakas. Koita jaksaa huomiseen <3