Vilja siirtyi Sydänosastolle!

Tiistaina oli ihmeiden päivä. Vilja siirtyi Sydänosastolle :) Pari päivää aiemmin Vilja otettiin pois hengityskoneesta ja kaikki meni yli odotusten! Muutaman tunnin hän oli nasaalissa ja sitten tarvitsi enää pikkulirun happiviiksistä! Äidille tämä tuli kaiken rytinän ja tehohoidon jälkeen vähän "nopeasti". Sydänosastolla on kyllä puolensa :) Saamme pitää Viljaa sylissä aina kun Vilja niin haluaa (aina)! Ja hoidotkin menee jo mukavasti. Opetellaan ruokkimaan Viljaa nenämahaletkulla ja lääkkeetkin menee samasta letkusta kätevästi. Minä ryntään sairaalalle heti aamylypsyn jälkeen ja Panu hoitaa pikkuisinta illat. Sylikäinen on Viljakin kuten muutkin on olleet. Kaikki on hyvin niin kauan kun palvelu kiikkustuolissa pelaa :)

Suuret Kiitokset K9:n tehon henkilökunnalle Viljan Pelastamisesta!

Sanat ei riitä kiittämään K9:n henkilökuntaa Viljan hyvästä ydinfysiikkaa lähentelevästä hoidosta! Norwoodin jälkeen hoidot oli niin massiiviset, että paljon enempää ei varmastikaan enää olisi voinut olla. Perfuusiopumppuja oli Panun korkuinen pino ja lisäksi kanyylin jatkokappaleita oli kymmenisen rivissä! Hurjaa touhua oli kyllä pahimmillaan. Kaksi hoitajaa ja anestesialääkäri hoitivat Viljaa pahimpien aikojen yli. Missään muualla Vilja ei olisi selvinnyt kovista leikkauksen jälkeisistä ajoista. Puoli tuntia kerrallaan saitte vietyä meidän pientä Rakasta eteenpäin.

Kiitos hoitajille jotka jaksoivat vastata yölläkin mamman puheluihin ja selittää mitä milloinkin tapahtuu. Kiitos lääkäreille jotka päättivät hoidoista porukalla ja kirurgille pitkän leikkauksen tekemisestä. Kiitos kaikille muillekin osaston työntekijöille jotka olitte mukana Viljan matkalla. Teette arvokasta työtä!

Osaston haju, summerin painaminen ja jännittäminen joutuuko vanhempainhuoneeseen odottamaan ja monet hissimatkat 4. kerrokseen eivät unohdu koskaan. Ensi kerralla tutustumme uusiin hienoihin tiloihin.

Vilja voi hyvin :)

Eilen Viljan rintakehä saatiin suljettua ilman ihmeempiä häikkiä. Hyvälaatuisia rytmihäiriöitä tuli vähän, mutta ne asettuivat itsekseen. Pientä anestesiaa on jatkettu, kun poloinen alkoi olla jo vähän liian hereillä.

Tänään lääkityksiä vähennetään (sydämentukilääkkeet ja nukutuslääke), hengityskoneesta aletaan vieroittautumaan ja dreenitkin taidetaan saada pois. Pieniä edistysaskeleita mennään eteenpäin joka päivä.

Kyllä se meidän pieni on niin vahva, että jaksaa päivästä toiseen tehdä kovaa paranemistyötä. Lellin sen pilalle kun kotiin päästään :)

Noora ja Vilja 14 päivää