Viljan valoisat kuulumiset

Viljan toipuminen lähti hyvin käyntiin. Aina kun soitin osastolle, oli tilanne hyvä ja vakaa. Neljäs päivä leikkauksesta rintakehän levitin poistettiin ja kaikki meni hyvin. Lääkärit kävivät vuorotellen ihmettelemässä murun hienoa tilannetta sängyn vieressä :´)

Puhuin hoitajan kanssa, että kaikki on niin suhteellista. Vilja on teholla letkuissa, mutta me iloitsemme hyvästä tilanteesta :) Tekin varmasti katselette näitä kuvia kauhuissanne, mutta tilanne on loistava kun otetaan lähtötilanne huomioon! Riskileikkaus näyttää kannattaneen.

Sunnuntaina, viides päivä leikkauksesta, rintakehä saatiin suljettua kokonaan ja vieläkään ei ongelmia ilmennyt! Haavasta löytyi vähän märkää ja laajakirjoinen antibiootti aloitettiin. Serppi on vaan laskenut päivä päivältä ja merkkejä yleisinfektiosta ei onneksi ole ollut!

Lääkityksiä on vähennelty, maitoja aloiteltu ja pikkuhiljaa menty toipumisessa eteenpäin. Nyt hengityskoneen säädöt on tosi pienellä ja ei varmasti mene montaa päivää kun päästään siitä eroon. Viljan unilääkkeet on saatu lopetettua ja rauhottaviakin vähennetään ohjelman mukaisesti. Raukka käy kolmikuisena läpi elämänsä toista vierotushoitoa :)

Eilen tehtiin paljon pelätty ja odotettu ensimmäinen leikkauksen jälkeinen ultra. Lääkäri kävi meille kertomassa, että leikkauksen jälkeiseksi tilanteeksi sydäntilanne on hyvä! Kummatkin kammiot toimivat! Rytmihäiriöt jäivät leikkaussaliin eli beetasalpaajia ei enää tarvita. Vikahan on korjattu!!! Myös verenohennuslääkkeet on lopetettu. Nyt katsotaan jääkö Viljalle sydämentukilääke ja nesteenpoistaja. Saturaatiot on ollut 97-100. Ennen leikkausta Viljan saturaatiotavoite oli 75-85. Parannus on niin iso, etten meinaa uskoa tätä todeksi.

Viikko sitten meidän käskettiin varautua pahimpaan. Nyt meille sanotaan, että vika on korjattu! Tuntuu niin uskomattomalta. Pelottaa vieläkin ihan kamalasti, mutta toivoa on päivä päivältä enemmän. Ihme- Vilja ja fanijoukot tekivät sen. Vilja on parantumassa :´)

Kiitos Teille Kaikille jotka ovat ajatuksin ja rukouksin kannatelleet meitä eteenpäin. Ihmeitä tapahtuu!

Viljan toinen leikkaus

Keskiviikko aamuna mentiin Panun kanssa kuudelta sairaalaan toivottamaan Viljalle Hyvää Matkaa. Sydänosaston ovella näin Veran, joka oli tulossa hoitamaan Eelaa (jonka leikkaus onnistui ja on jo toipumassa osaston puolella :). Halattiin ja ulvottiin. Vera oli nähnyt Viljan vielä hissiaulassa. Viljan lammas lähti mukaan suojelemaan pienintämme risti kaulassaan. Pakattiin muut Viljan tavarat ja kannettiin ne hiljaa autoon.

Mentiin Mäkkäri-kotiin. Vietiin kaksoset Marjukalle, joka kultaisena otti isot murut huolehdittavakseen. Sovittiin, että jos Vilja menehtyy, niin emme soita hänelle vasta kun pihasta kun tulemme hakemaan kaksosia.

Minä olin edellisenä iltana luovuttanut. Ajattelin, että soitto tulee kun tulee. Vedin peiton korviini ja nukuin koko päivän Panun hengittäessä todella huonosti vieressäni.

Neljältä puhelin soi. Kirurgi sanoi, että Vilja voi yllättävän hyvin ja siirretään teholle! Leikkaus oli onnistunut, molemmat kammiot toimivat, ei ollut apupumpussa ja hän oli vakaa voinniltaan. Hapettui hyvin. Rintakehän hän oli jättänyt laajalti auki. Kirurgi oli tilanteeseen tyytyväinen. Yhä pelotti niin paljon, mutta Vilja oli selvinnyt leikkauksesta! Leikkauksessa Norwood kumottiin eli sydämestä tuli taas kaksikammioinen. Oikean kammion pitäisi pyörittää keuhkoverenkiertoa ja vasemman isoa verenkiertoa.

Soitin monta kertaa teholle ja aina sanottiin, että Viljan vointi on vakaa. En voinut uskoa korviani. Illalla mentiin Panun kanssa katsomaan Viljaa. Hän oli hyvän värinen, ei turvottanut ja näytti omalta itseltään. Anestesialääkäri tuli juttelemaan ja oli niin positiivinen, että itsekin aloin ilahtua. Sanoi, että molemmat kammiot olivat alkaneet toimia salissa ja hän on voinniltaan todella vakaa. Mikään ei viittaisi romahdukseen. Anesteialääkäri näytti taululta jonkun keltaisen numeron joka kertoo vasemman kammion toimimisesta. Numero oli 5 eli hyvä :´) Lisänesteitä ei ollut tarvinnut pumpata ja kaikki näytti hyvältä. Kaksi päivää jos päästäisiin näin niin oltaisiin kuulemma pitkällä.

Ensimmäistä leikkauksen jälkeistä yötä pelättiin niin kovasti mielessä Norwoodin jälkeiset mainingit. Yö sujui kuitenkin hyvin ja tämä päiväkin vakaasti. Muutaman kerran Vilja on yrittänyt päivän aikana heräillä, liikutellut vähän itseään, vaikka on täydessä anestesiassa ja saa lihasrelaksantteja. Huomenna tai ylihuomenna yritetään sulkea rintakehää.

Ilkka Mattilaa haluan Kiittää Sydämestäni (vaikka rutkutinkin metaforista). "Moni kakku päältä kaunis", mutta sinä olet kyllä täyttä terästä! :)

Olo on yhä epäuskoinen, mutta Toivo on palannut Mäkkäri-taloon!

Katetrointi ja sen tulokset...

Helsingissä pikkutytötkin saa Barbie-laastarin :) Sydänosastolla kaikki sujui hyvin. Vilja söi huonosti tissistä, mutta muuten kaikki meni vanhaan tuttuun kaavaansa. Jännitimme katetrointia ja vielä enemmän sen tuloksia. Emme kuitenkaan olleet varautuneet aivan niin rankkoihin päiviin.


Katetrointi oli Viljalle rankka kokemus ja hän joutui olemaan heräämössä ilta kymmeneen :( En saanut koko päivänä kun tiedon murusia Viljan voinnista ja olin aivan paniikissa. Kymmeneneltä en enää voinut odottaa vaan lähdin sairaalaan odottamaan Viljan näkemistä. Hetken päästä hänet tuotiin osastolle ja hän oli tosi itkuinen kuten äitinsäkin. Katetroinnin tehnyt lääkäri kertoi, että suntin tilanne oli ihan hyvä, mutta supistuvuus on niin huonoa, että jotain on tehtävä ja pian. Asia menisi tiistain karkir-kokukseen ja leikkauksesta päätettäisiin siellä. Alkoi piinallinen odotus.

Tiistaina kuulimme, että Viljan oikea kammio on aivan rasittunut ja laajentunut ja supistuvuus on mitätöntä. Yksikammioratkaisu on poissulettu. Kaksikammioratkaisua on ainoana vaihtoehtona kokeiltava vaikka vasen kammio on liian pieni :(

Illalla meitä tuli tapaamaan Ilkka "Maamiina" Mattila ja kertoi leikkauksen olevan heti huomenna eli keskiviikkona. Kertoi, että mahdollisuudet on fifti-siksti, sama kun heittäisi kolikkoa, kuolee tai selviää. Käski varautua pahimpaan. Osa työryhmän lääkäreistä oli sitä mieltä, että leikkauksella ei ole onnistumismahdollisuuksia, osa uskoi siihen hauraasti. Ilkka kertoi myös, että leikkauksen jälkeen Viljan vakauttaminen voi olla todella vaikeaa ja hän voi joutua olemaan leikkurissä yli vuorokauden. Hänet laitettaisiin apupumppuun jolla sydäntä voidaan tukea viikon ajan ja sen jälkeen ei ole mitään tehtävissä.

Hyvästelimme Panun kanssa Viljaa pitkään yöhön. Itkettiin silmät päästä ja luovuttiin kaikesta toivosta. Sanoin Viljalle, että jos sinun on pakko mennä niin mene. Ymmärretään kyllä jos hän ei halua enää olla pisteltävänä ja viilleltävänä täällä. Sanoin, että takaisin hänet otetaan missä kunnossa tahansa, jos hän vain jaksaa vielä jatkaa vaellustaan. Lapsille kerrottiin leikkausaamuna, että jos Vilja ei tule kotiin, niin hän menee Taivaan kotiin odottamaan meitä. Minä luovutin vastuun Yläkerralle ja kirurgeille. Pelon tilalle tuli suru.