Viljan toinen leikkaus

Keskiviikko aamuna mentiin Panun kanssa kuudelta sairaalaan toivottamaan Viljalle Hyvää Matkaa. Sydänosaston ovella näin Veran, joka oli tulossa hoitamaan Eelaa (jonka leikkaus onnistui ja on jo toipumassa osaston puolella :). Halattiin ja ulvottiin. Vera oli nähnyt Viljan vielä hissiaulassa. Viljan lammas lähti mukaan suojelemaan pienintämme risti kaulassaan. Pakattiin muut Viljan tavarat ja kannettiin ne hiljaa autoon.

Mentiin Mäkkäri-kotiin. Vietiin kaksoset Marjukalle, joka kultaisena otti isot murut huolehdittavakseen. Sovittiin, että jos Vilja menehtyy, niin emme soita hänelle vasta kun pihasta kun tulemme hakemaan kaksosia.

Minä olin edellisenä iltana luovuttanut. Ajattelin, että soitto tulee kun tulee. Vedin peiton korviini ja nukuin koko päivän Panun hengittäessä todella huonosti vieressäni.

Neljältä puhelin soi. Kirurgi sanoi, että Vilja voi yllättävän hyvin ja siirretään teholle! Leikkaus oli onnistunut, molemmat kammiot toimivat, ei ollut apupumpussa ja hän oli vakaa voinniltaan. Hapettui hyvin. Rintakehän hän oli jättänyt laajalti auki. Kirurgi oli tilanteeseen tyytyväinen. Yhä pelotti niin paljon, mutta Vilja oli selvinnyt leikkauksesta! Leikkauksessa Norwood kumottiin eli sydämestä tuli taas kaksikammioinen. Oikean kammion pitäisi pyörittää keuhkoverenkiertoa ja vasemman isoa verenkiertoa.

Soitin monta kertaa teholle ja aina sanottiin, että Viljan vointi on vakaa. En voinut uskoa korviani. Illalla mentiin Panun kanssa katsomaan Viljaa. Hän oli hyvän värinen, ei turvottanut ja näytti omalta itseltään. Anestesialääkäri tuli juttelemaan ja oli niin positiivinen, että itsekin aloin ilahtua. Sanoi, että molemmat kammiot olivat alkaneet toimia salissa ja hän on voinniltaan todella vakaa. Mikään ei viittaisi romahdukseen. Anesteialääkäri näytti taululta jonkun keltaisen numeron joka kertoo vasemman kammion toimimisesta. Numero oli 5 eli hyvä :´) Lisänesteitä ei ollut tarvinnut pumpata ja kaikki näytti hyvältä. Kaksi päivää jos päästäisiin näin niin oltaisiin kuulemma pitkällä.

Ensimmäistä leikkauksen jälkeistä yötä pelättiin niin kovasti mielessä Norwoodin jälkeiset mainingit. Yö sujui kuitenkin hyvin ja tämä päiväkin vakaasti. Muutaman kerran Vilja on yrittänyt päivän aikana heräillä, liikutellut vähän itseään, vaikka on täydessä anestesiassa ja saa lihasrelaksantteja. Huomenna tai ylihuomenna yritetään sulkea rintakehää.

Ilkka Mattilaa haluan Kiittää Sydämestäni (vaikka rutkutinkin metaforista). "Moni kakku päältä kaunis", mutta sinä olet kyllä täyttä terästä! :)

Olo on yhä epäuskoinen, mutta Toivo on palannut Mäkkäri-taloon!