Katetrointi ja sen tulokset...

Helsingissä pikkutytötkin saa Barbie-laastarin :) Sydänosastolla kaikki sujui hyvin. Vilja söi huonosti tissistä, mutta muuten kaikki meni vanhaan tuttuun kaavaansa. Jännitimme katetrointia ja vielä enemmän sen tuloksia. Emme kuitenkaan olleet varautuneet aivan niin rankkoihin päiviin.


Katetrointi oli Viljalle rankka kokemus ja hän joutui olemaan heräämössä ilta kymmeneen :( En saanut koko päivänä kun tiedon murusia Viljan voinnista ja olin aivan paniikissa. Kymmeneneltä en enää voinut odottaa vaan lähdin sairaalaan odottamaan Viljan näkemistä. Hetken päästä hänet tuotiin osastolle ja hän oli tosi itkuinen kuten äitinsäkin. Katetroinnin tehnyt lääkäri kertoi, että suntin tilanne oli ihan hyvä, mutta supistuvuus on niin huonoa, että jotain on tehtävä ja pian. Asia menisi tiistain karkir-kokukseen ja leikkauksesta päätettäisiin siellä. Alkoi piinallinen odotus.

Tiistaina kuulimme, että Viljan oikea kammio on aivan rasittunut ja laajentunut ja supistuvuus on mitätöntä. Yksikammioratkaisu on poissulettu. Kaksikammioratkaisua on ainoana vaihtoehtona kokeiltava vaikka vasen kammio on liian pieni :(

Illalla meitä tuli tapaamaan Ilkka "Maamiina" Mattila ja kertoi leikkauksen olevan heti huomenna eli keskiviikkona. Kertoi, että mahdollisuudet on fifti-siksti, sama kun heittäisi kolikkoa, kuolee tai selviää. Käski varautua pahimpaan. Osa työryhmän lääkäreistä oli sitä mieltä, että leikkauksella ei ole onnistumismahdollisuuksia, osa uskoi siihen hauraasti. Ilkka kertoi myös, että leikkauksen jälkeen Viljan vakauttaminen voi olla todella vaikeaa ja hän voi joutua olemaan leikkurissä yli vuorokauden. Hänet laitettaisiin apupumppuun jolla sydäntä voidaan tukea viikon ajan ja sen jälkeen ei ole mitään tehtävissä.

Hyvästelimme Panun kanssa Viljaa pitkään yöhön. Itkettiin silmät päästä ja luovuttiin kaikesta toivosta. Sanoin Viljalle, että jos sinun on pakko mennä niin mene. Ymmärretään kyllä jos hän ei halua enää olla pisteltävänä ja viilleltävänä täällä. Sanoin, että takaisin hänet otetaan missä kunnossa tahansa, jos hän vain jaksaa vielä jatkaa vaellustaan. Lapsille kerrottiin leikkausaamuna, että jos Vilja ei tule kotiin, niin hän menee Taivaan kotiin odottamaan meitä. Minä luovutin vastuun Yläkerralle ja kirurgeille. Pelon tilalle tuli suru.