Vilja on KOTONA!

Äitipä ei vielä tiedä, että minä lähden tänään kotiin! Meille oli kerrottu, että maanantaina 24.1 tehtäisiin kotiutukseen vaadittavia tutkimuksia. Yleensä sairaalassa kaikki käy niin hitaasti, että oletimme kotiutuvamme aikaisintaan tiistaina. Kaikki tapahtuikin salamana ja lääkärikin tuli heti aamusta paikalle. Kuulin, että sydämen vajaatoimintaa mittaava proBnb (tai joku semmoinen) oli alle 1000!!! Ennen leikkausta arvo oli huikea, melkein 50 000. Vasen kammio oli normaalin kokoinen :´) Olemme niin onnellisia leikkaustuloksesta!

Keuhkovaltimoon on jäänyt ahdas kohta, jonka vuoksi verenvirtaus siinä kiihtyy paikoittain. Tätä tutkitaan 3-6 kk kuluessa katetroimalla ja jatkosta päätetään sitten. Lääkärit ovat kumminkin hyvin toiveikkaita Viljan paranemisen suhteen. Kotilupa siis irtosi!!!

Taimi ja Hertta tulivat hakemaan pikkusiskoa kotiin. Onni ja Helmi olivatkin jo tulleet edeltä kouluun. Odottivat meitä ulkona ja olivat tehneet Tervetuloa Kotiin Vilja- panderollit keittiön seinälle. Mummo oli tehnyt juustokakun juhlan kunniaksi.

Soon Moro! Vilja lähtee kotiin ensimmäistä kertaa melkistä 3.5 kuukauteen!!!

Matkassa oli "muutama" mutka, mutta perille päästiin iltasella. Vilja oli vähän itkuinen tullessaan kotiin. Sairaalan sänkyä taisi olla raukalla ikävä. Nyt alkaa tottua kotikulmiin :)


Isi kävi ostamassa uuden leikkimaton Murulle. Se vanha on niin homeessa pihavarastossa. Tulikin hieno uusi malli! Kyllä meitin kelpaa tuossa kölliä ja leikkiä. Vilja on syönyt huonosti rinnasta, mutta meneehän ne safkulit letkua pitkinkin masuun. Kunhan totutellaan kotiin, niin eiköhän sekin ala taas sujumaan. Kuningatarsosetta söi tänään niin hyvin että kakkendaalissa näkyi mustikan siemeniä :) Viime yön nukkui, toisin kuin äitinsä ;)

Vilja on nyt ollut vuorokauden kotona! KIITOS YLÄKERTAAN!

Suhinaa Sydänosastolla

Pikku-Rakas on toipunut hienosti Sydänosastolla! Saturaatio on pysyvästi sata. Ensimmäisinä päivinä osastolla Vilja ei syönyt lainkaan suun kautta ja Mamma murehti ja märehti. Sitten yhtenä iltana Viljalle tuli nälkä! Hän on syönyt rinnasta päivisin tosi hyvin, eikä paljon ole tarvinnut letkuttaa :´) Tänään tuli ennätys: 95 ml, kun annos on 100 ml!

Kesoa kansalle :D Myssy-Mummolle meni pari päivää vielä antibioottia, mutta nyt kanyylit on taas heitetty mäelle. Toivottavasti tällä reissulla ei enää tarvittaisi uutta!

Muru ei ole paljon päivisin nukkunut, kun on ollut parempaakin tekemistä! Kovasti ollaan leikitty ja touhuttu. Käyty röntgenissä, otettu verikokeita, annettu lääkäreiden kuunnella pumppua ja painella maksaa ja sen sellaista! Aika lailla on Viljukka alkanut vastustella moisia toimenpiteitä. Olisi varmaankin kypsä kotiin :) Öisin Vilja sitten nukkuu hyvin.

Meillä kävi ravitsemusterapeutti kyläilemässä ja teki meille loistosuunnitelman. Vilja sai alkaa maistelemaan soseita, joista ensimmäiseksi valittiin päärynä. Hyvin on Murulle maistunut muutama lusikallinen. Maitojen sekaan aletaan lisäämään rypsiöljyä ja pian perunaporkkanan sekaan Voimariinia maun mukaan :) Terapeutti hyväksyi myös sen, että perheemme on kasvissyöjiä pullollaan. Neuvoi, että soseiden sekaan voi laittaa soijajauhoja tuomaan proteiinia pöperöön. Ihana että päästiin ravintolisistä ja nesterajoituksista!

Tänään Vilja siirtyi kaksi huonetta ulko-ovelle päin, pois tehotarkkailusta. Myös saturaatioseuranta lopetettiin. Lääkkeitä menee enää kaksi: Furesis ja Spiresis nesteenpoistoon. Lääkärit on sanoneet että ehkä ensi viikolla päästäisiin kotiin. Rukoilemme, että tällä kertaa se olisi tosiaan totta!

Juhlapäivä!

14.1 oli meidän perheessä juhlien juhla! Vilja täytti huikeat 3 kk! Sen kunniaksi siirryttiin teholta sydänosastolle. Loistohomma :D Ja vihdosta viimein ne höyryt alkoi lähtemään piäkopasta ja siitähän lähti hyä elämä käyntiin.

Vilja nauroi, jutteli, jokelteli, kiljahteli ja oli niin iloinen koko päivän. Käsiään katseli silmät kierossa :D Nukkumaankaan hän ei olisi millään malttanut, niin kivaa oli. Muutos ennen leikkausta olleeseen olotilaan on huikea!


Hello Fanit!

Katsokaas tätä! Ei huono :)

Kiitos Rakkaalle Kummitädille visiitistä, sylittelyistä ja lauluista! Myös burnouttisen Mamman silittelystä :)

3.5 kk sairaalassa alkaa tehdä tehtäväänsä. Olen ollut viime päivinä tosi väsynyt. Häätynee siirtyä petiin huilaamaan. Josko huomenna olisi jo parempaa. Toivottavasti saataisiin tällä kertaa Viljuskainen kotiin, ettei taas jumittaisi jollekin osastolle. Eihän tuota virkustunutta emäntää sairaalassa pidättele enää mikään!

Tuhannet Tänksit Teholle!

Voihan morkku! Kyllä oli Murun vaikea päästä mömmöistään eroon. Minusta ne lapselta lopetetut aineet voisi siirtää tuplana mammoille :) Muuten Viljan toipuminen sujui oppikirjan mukaisesti.

Tätä taulua täytyy tuijotella useampi tovi, ennen kun pystyy uskomaan muutoksen! Ei lisälyönnin lisälyöntiä! Saturaatio 96-100.

Silmät sikkuralla, mutta sydän tuliterässä :) Ja pelkillä viiksillä!

Tämä mobile oli Viljan mieleen huuruisina hetkinä :)

Ja sitten päästään Kiitoksiin... Ei taida olla sopivia sanoja, joilla voisi kuvata Kiitollisuutta jota tunnen Tehon henkilökuntaa kohtaan. Olette pelastaneet lapseni taas kerran elämälle. Viljaa ei todellakaan ole helppo tuoda K9:lle, sen verran kovista päivistä on aina kyse. Mutta nyt olette kuljettaneet hänet läpi pahimpien päivien jo kahdesti :´) Kiitos kirurgi Ilkka Mattilalle, anestesialääkäri Riikka Palolle, kardiologeille ja ihanaisille hoitsuille. Erityis-Kiitos Sarille joka hurtilla huumorillaan piti Mamman mielenterveydestä huolta :D Teette arvokasta työtä.

SYDÄMELLINEN KIITOS KOKO MEIDÄN PERHEELTÄ!

Maailman (tai ainakin näiden piirien) kaunein seinä!

Näitä ihania ja rauhoittavia kuvia on ollut ilo katsella rampatessamme tehon ja sydänosaston väliä. Alun perin teoksen on suunnitellut ja toteuttanut Tove Jansson Aurooran sairaalaan vuonna 1956. Lastenklinikan siirryttyä HYKSiin, teoksen siirsi nykyiselle olinpaikalleen taiteilijat Maija Poskiparta ja Kari Petäjä vuonna 1998.

Viljan valoisat kuulumiset

Viljan toipuminen lähti hyvin käyntiin. Aina kun soitin osastolle, oli tilanne hyvä ja vakaa. Neljäs päivä leikkauksesta rintakehän levitin poistettiin ja kaikki meni hyvin. Lääkärit kävivät vuorotellen ihmettelemässä murun hienoa tilannetta sängyn vieressä :´)

Puhuin hoitajan kanssa, että kaikki on niin suhteellista. Vilja on teholla letkuissa, mutta me iloitsemme hyvästä tilanteesta :) Tekin varmasti katselette näitä kuvia kauhuissanne, mutta tilanne on loistava kun otetaan lähtötilanne huomioon! Riskileikkaus näyttää kannattaneen.

Sunnuntaina, viides päivä leikkauksesta, rintakehä saatiin suljettua kokonaan ja vieläkään ei ongelmia ilmennyt! Haavasta löytyi vähän märkää ja laajakirjoinen antibiootti aloitettiin. Serppi on vaan laskenut päivä päivältä ja merkkejä yleisinfektiosta ei onneksi ole ollut!

Lääkityksiä on vähennelty, maitoja aloiteltu ja pikkuhiljaa menty toipumisessa eteenpäin. Nyt hengityskoneen säädöt on tosi pienellä ja ei varmasti mene montaa päivää kun päästään siitä eroon. Viljan unilääkkeet on saatu lopetettua ja rauhottaviakin vähennetään ohjelman mukaisesti. Raukka käy kolmikuisena läpi elämänsä toista vierotushoitoa :)

Eilen tehtiin paljon pelätty ja odotettu ensimmäinen leikkauksen jälkeinen ultra. Lääkäri kävi meille kertomassa, että leikkauksen jälkeiseksi tilanteeksi sydäntilanne on hyvä! Kummatkin kammiot toimivat! Rytmihäiriöt jäivät leikkaussaliin eli beetasalpaajia ei enää tarvita. Vikahan on korjattu!!! Myös verenohennuslääkkeet on lopetettu. Nyt katsotaan jääkö Viljalle sydämentukilääke ja nesteenpoistaja. Saturaatiot on ollut 97-100. Ennen leikkausta Viljan saturaatiotavoite oli 75-85. Parannus on niin iso, etten meinaa uskoa tätä todeksi.

Viikko sitten meidän käskettiin varautua pahimpaan. Nyt meille sanotaan, että vika on korjattu! Tuntuu niin uskomattomalta. Pelottaa vieläkin ihan kamalasti, mutta toivoa on päivä päivältä enemmän. Ihme- Vilja ja fanijoukot tekivät sen. Vilja on parantumassa :´)

Kiitos Teille Kaikille jotka ovat ajatuksin ja rukouksin kannatelleet meitä eteenpäin. Ihmeitä tapahtuu!

Eela lensi kotiin Ouluun :´)

Eilen loppui sukukokous Mäkkäri-talolta kun Veran perhe pääsi kotiin! Eela lensi kaksiviikkoisena jo toista kertaa lentokoneella. Melkoinen maailman nainen! Eelan toipuminen sujui hyvin ja nopeasti. Eeluska pääsi suoraan kotiin ja kontrolleissa käyvät Oysissa aluksi tiheään.

Hyvää kotielämää koko perheelle!

Viljan toinen leikkaus

Keskiviikko aamuna mentiin Panun kanssa kuudelta sairaalaan toivottamaan Viljalle Hyvää Matkaa. Sydänosaston ovella näin Veran, joka oli tulossa hoitamaan Eelaa (jonka leikkaus onnistui ja on jo toipumassa osaston puolella :). Halattiin ja ulvottiin. Vera oli nähnyt Viljan vielä hissiaulassa. Viljan lammas lähti mukaan suojelemaan pienintämme risti kaulassaan. Pakattiin muut Viljan tavarat ja kannettiin ne hiljaa autoon.

Mentiin Mäkkäri-kotiin. Vietiin kaksoset Marjukalle, joka kultaisena otti isot murut huolehdittavakseen. Sovittiin, että jos Vilja menehtyy, niin emme soita hänelle vasta kun pihasta kun tulemme hakemaan kaksosia.

Minä olin edellisenä iltana luovuttanut. Ajattelin, että soitto tulee kun tulee. Vedin peiton korviini ja nukuin koko päivän Panun hengittäessä todella huonosti vieressäni.

Neljältä puhelin soi. Kirurgi sanoi, että Vilja voi yllättävän hyvin ja siirretään teholle! Leikkaus oli onnistunut, molemmat kammiot toimivat, ei ollut apupumpussa ja hän oli vakaa voinniltaan. Hapettui hyvin. Rintakehän hän oli jättänyt laajalti auki. Kirurgi oli tilanteeseen tyytyväinen. Yhä pelotti niin paljon, mutta Vilja oli selvinnyt leikkauksesta! Leikkauksessa Norwood kumottiin eli sydämestä tuli taas kaksikammioinen. Oikean kammion pitäisi pyörittää keuhkoverenkiertoa ja vasemman isoa verenkiertoa.

Soitin monta kertaa teholle ja aina sanottiin, että Viljan vointi on vakaa. En voinut uskoa korviani. Illalla mentiin Panun kanssa katsomaan Viljaa. Hän oli hyvän värinen, ei turvottanut ja näytti omalta itseltään. Anestesialääkäri tuli juttelemaan ja oli niin positiivinen, että itsekin aloin ilahtua. Sanoi, että molemmat kammiot olivat alkaneet toimia salissa ja hän on voinniltaan todella vakaa. Mikään ei viittaisi romahdukseen. Anesteialääkäri näytti taululta jonkun keltaisen numeron joka kertoo vasemman kammion toimimisesta. Numero oli 5 eli hyvä :´) Lisänesteitä ei ollut tarvinnut pumpata ja kaikki näytti hyvältä. Kaksi päivää jos päästäisiin näin niin oltaisiin kuulemma pitkällä.

Ensimmäistä leikkauksen jälkeistä yötä pelättiin niin kovasti mielessä Norwoodin jälkeiset mainingit. Yö sujui kuitenkin hyvin ja tämä päiväkin vakaasti. Muutaman kerran Vilja on yrittänyt päivän aikana heräillä, liikutellut vähän itseään, vaikka on täydessä anestesiassa ja saa lihasrelaksantteja. Huomenna tai ylihuomenna yritetään sulkea rintakehää.

Ilkka Mattilaa haluan Kiittää Sydämestäni (vaikka rutkutinkin metaforista). "Moni kakku päältä kaunis", mutta sinä olet kyllä täyttä terästä! :)

Olo on yhä epäuskoinen, mutta Toivo on palannut Mäkkäri-taloon!

Katetrointi ja sen tulokset...

Helsingissä pikkutytötkin saa Barbie-laastarin :) Sydänosastolla kaikki sujui hyvin. Vilja söi huonosti tissistä, mutta muuten kaikki meni vanhaan tuttuun kaavaansa. Jännitimme katetrointia ja vielä enemmän sen tuloksia. Emme kuitenkaan olleet varautuneet aivan niin rankkoihin päiviin.


Katetrointi oli Viljalle rankka kokemus ja hän joutui olemaan heräämössä ilta kymmeneen :( En saanut koko päivänä kun tiedon murusia Viljan voinnista ja olin aivan paniikissa. Kymmeneneltä en enää voinut odottaa vaan lähdin sairaalaan odottamaan Viljan näkemistä. Hetken päästä hänet tuotiin osastolle ja hän oli tosi itkuinen kuten äitinsäkin. Katetroinnin tehnyt lääkäri kertoi, että suntin tilanne oli ihan hyvä, mutta supistuvuus on niin huonoa, että jotain on tehtävä ja pian. Asia menisi tiistain karkir-kokukseen ja leikkauksesta päätettäisiin siellä. Alkoi piinallinen odotus.

Tiistaina kuulimme, että Viljan oikea kammio on aivan rasittunut ja laajentunut ja supistuvuus on mitätöntä. Yksikammioratkaisu on poissulettu. Kaksikammioratkaisua on ainoana vaihtoehtona kokeiltava vaikka vasen kammio on liian pieni :(

Illalla meitä tuli tapaamaan Ilkka "Maamiina" Mattila ja kertoi leikkauksen olevan heti huomenna eli keskiviikkona. Kertoi, että mahdollisuudet on fifti-siksti, sama kun heittäisi kolikkoa, kuolee tai selviää. Käski varautua pahimpaan. Osa työryhmän lääkäreistä oli sitä mieltä, että leikkauksella ei ole onnistumismahdollisuuksia, osa uskoi siihen hauraasti. Ilkka kertoi myös, että leikkauksen jälkeen Viljan vakauttaminen voi olla todella vaikeaa ja hän voi joutua olemaan leikkurissä yli vuorokauden. Hänet laitettaisiin apupumppuun jolla sydäntä voidaan tukea viikon ajan ja sen jälkeen ei ole mitään tehtävissä.

Hyvästelimme Panun kanssa Viljaa pitkään yöhön. Itkettiin silmät päästä ja luovuttiin kaikesta toivosta. Sanoin Viljalle, että jos sinun on pakko mennä niin mene. Ymmärretään kyllä jos hän ei halua enää olla pisteltävänä ja viilleltävänä täällä. Sanoin, että takaisin hänet otetaan missä kunnossa tahansa, jos hän vain jaksaa vielä jatkaa vaellustaan. Lapsille kerrottiin leikkausaamuna, että jos Vilja ei tule kotiin, niin hän menee Taivaan kotiin odottamaan meitä. Minä luovutin vastuun Yläkerralle ja kirurgeille. Pelon tilalle tuli suru.

Vilja matkusti Helsinskiin

2. päivä lahdimme Murun kanssa kohti Helsinkiä ja Sydänosastoa! Vilja nukkui autuaasti koko matkan. Vilja oli tosi suloinen Ruskovillan villapuvussaan ja Helkan neulomassa pipossaan :) Saatille saimme Eeva-hoitajan osasto 1:ltä. Perille päästiin turvallisesti mukanamme monta kiloa pakastettua äidinmaitoa. En uskonut reissun olevan vain kolmepäiväinen eli otin maitoa mukaan heti huolella. Se tulee tarpeeseen...

Taysin tapahtumia :)

Me plikat ollaan oltu ahkeria ja jumppailtu oikein matollakin vysioterapeutin ohjeiden mukaisesti! Tuo keltainen kaveri oli varsin hauska, sillä se ei jäänyt tuleen makaamaan vaikka sitä kuinka tuuppi :)

Miten noihin oikein pääsee käsiksi? Kas siinäpä pulma!

Vilja tuli tällä viikolla 5 kg ja pituuskin oli jo 59.7 cm. Iso läppi! Flunssa on voitettu ja Vilja on jaksanut olla hereillä enempi. Ollaan oltu sairaalalla melkein joka päivä koko perheellä. Äiskä tosin rientää hospitaalille heti aamulla ja lomailijat ovat jääneet köllöttämään sänkyihinsä. Ovat tulleet sitten perässä Viljaa hoitamaan.

Vietiin sitteri Viljalle ja sehän oli tosi kiva! Vilja on tykännyt keinutella sitterissään ja unetkin siinä on tullut välillä otettua :)

Joulupukin tuomassa uudessa yökkärissä näkee kivoja unia!

Peace and Love :) Tänään Mamma ei ollut kovin rauhanmiehiä hospitaalilla. Vilja on oksentanut tosi paljon monena päivänä peräkkäin ja olen ollut asiasta tosi huolissaan. Pelkäsin, että sydämen vajaatoiminta on lisääntynyt. No, tänään kyselin ravitsemussuunnitelman perään ja kuulin, että uutta ohjelmaa on toteutettu jo neljättä päivää! Ravitsemussuunnittelija oli unohtanut ohjeistaa osastoa ja toimittaa tiedon asiasta äiskälle. Ja hetihän olisin huomannut (suunnitelma täytyy aina tarkistaa ja korjata virheet), että lisät oli laskettu todella väärin! Vilja oli saanut maksi-annokset lisiä ja sen vuoksi kärsinyt mahakivuista ja ummetuksesta, oksennellut ja maha ei ole vetänyt maitoja. Voin kertoa, että Mamma oli taas tragikomedian päähenkilöksi sopivaa matskua :D Onneksi kumminkin salapoliisityöni tuotti taas kerran tulosta, löysin syyn vaivoihin ja sain vielä päivystävän lääkärin korjaamaan tilanteen. Huh huh! Olisi ollut niin kurja viedä kituinen lapsi maanantaina toimenpiteeseen.

Huomen aamuna lähdemme Viljan kanssa ampulantsilla kohti Helsinskiä! Kuulimme, että pääsemme seinänaapureiksi Mäkkäri-taloon siskoni Veran perheen ja Mummin kanssa. Myös sydänystävämme Berkain perhe löytyy Vihreästä talosta! Saapa nähdä pääseekö serkkulikat viereisiin peteihin sydänosastolla! Se olisi jo jotain!

Eela on selvinnyt avosydänleikkauksesta hyvin ja tänään pääsi jo hengityskoneesta nasaaliin. Maidotkin on jo aloitettu ja kovasti on serkkutyttö ollut hereilläkin. Pian nähdään Muru!

Maanantaina Viljalle tehdään sydämen katetrisaatiotutkimus ja kuulemme kuinka ja koska Viljan sydäntä yritetään auttaa. Viljan sydän on tällä hetkellä tosi vajaatoimintainen ja rasittunut. Toivomme, että sydän vahvistuisi ja vaivoihin löytyisi hoitoa. Yksin Yläkerta tietää kuinka meitin käy.

Kiitos että kuljette kanssamme.