keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Viljan viikko

Tänään Vilja hymyili naaman leveydeltä aamulla ensimmäistä kertaa! Kylläpä se hymy sulatti Mamman sydämen. Eilen lähdin sairaalalta jo kahden jälkeen kaksosten koulukeskusteluihin Pälkäneelle. Illan kärvistelin ikävissäni, vaikkakin hyvää teki pieni tauko kilkutusten vahtimisesta. Sillä välin oli Muru oppinut nauramaan :D

Pikkumössykkä se vaan kasvaa ja vahvistuu :) Tänään paino oli jo 4210 g! Viljan kerta-annos maitoa on yhäkin 55 ml. Ravitsemusterapeutti on varmasti espanjalainen, kun hänellä on manjana-tyyppinen suhtautuminen ravitsemussuunnitelmien laatimisessa :D No, tuollakin määrällä Vilja kasvaa loistavasti. Ravintolisiä ei ole nyt lisätty, kun niistä Viljukan masu menee aina rikki. Tissittely on sujunut ihan mukavasti. Yhtenä päivänä Vilja veti jo 60 milliä kerralla tissistä eli 5 ml yliannostusta!

Sydänlääkkeen annostus päästään kenties huomenna nostamaan 0.6:een. Tavoitteena olisi 0.9 eli pitkässä juoksussa on meitin sairaala-arki. Toivottavasti verenpaineet pitäisivät hiukan paremmin annosten nostot, että saisimme Viljan hetkeksi kotiin ennen seuraavaa leikkausta.

Kylvyssäkin käytiin pari päivää sitten. Vilja ei vielä perusta siitä puuhasta kovin paljon. Perusturvallisuus on välillä hakusessa ja uudet kokemukset hirvittävät. Puhdasta tuli kumminkin :) Haava on parantunut tosi hyvin.

Kylvyn päälle pitää laittaa paljon päälle. Muuten Vilja palelee, varpaat muuttuu mustikoiksi ja saturaatiomittari alkaa huutamaan. Villasukat jalassa niin kaikki on hyvin! Vein kaksosten imetystyynyn sairaalaan ja siinä Vilja köllii lämpimässä pesässään mielellään.

Myssymummo (verkkohattu pitämässä kanyyliä paikoillaan) eläintarhassaan :) Vilja sai muutama päivä sitten punasolutankkia eli tuttavallisemmin hemohessiä. Vauvoilla laskee hemoglobiini luontaisesti jopa 90:een, mutta Viljalla rajana pidetään 140:tä. Kun hb alkaa lähestyä tuota rajaa, niin Viljan saturaatiot menee ajoittain huonoksi ja avuksi tarvitaan liru lisähappea. Varsinkin ruokien päälle verenkierto karkaa masuun ja hapettuminen huononee käsissä ja jaloissa. Hemohessin jälkeen olosuhteet on aina viikon verran priimaa. Tankin ikävänä puolena on, että se lisää rytmihäiriöitä. Taas niitä tuli ja vaikka tiesin sen etukäteen, niin säikähdin kumminkin pahanpäiväisesti. Tänään kartiolooki kävi tuumaamassa, että mamman ei tarttisi katsella monitoria. Lupasivat kuulemma kytätä sitä. Ehdotteli myös lomapäiviä sairaalasta :O Lupasin harkita... Sykolookillekin pääsisi (vissiin ohi jonojen) :) En mie siellä jouda laukkomaan. Välillä kun tirauttaa kunnoon märyt, puhuu puhelimessa aina lypsyllä, syömässä ja matkalla sairaalaan ja kotiin ja tiukan paikan tullen leipoo kakun, niin eiköhän noillakin vähän matkaa eteenpäin pötki?

Mie olen oppinut pitämään sairaalaa toisena kotina ja olen nukahtanutkin muutaman kerran Vilja kainolossa monitorien kilkuttaessa korvan juuressa :) Isikin sai tänään Viljan ekaa kertaa kainaloonsa.

5 kommenttia:

  1. Mää suosittelen sitä psykologia kuitenkin. Nuorimmaisen tapaturman aikaan sellaista ei meille tarjottu eikä mulla varmaan myöskään olis ollut siihen aikaa mutta...

    VastaaPoista
  2. Täällä odottelee pinkit villasukat mustikkavarpaita <3
    Kirsi

    VastaaPoista
  3. Sinua tarvitaan ja sinä olet tärkeä joten muistappa Noora pitää itsestäsi ja omasta jaksamisesta huolta! <3

    Tiedän tunteen, mutta kokemuksesta tiedän myös ettei niistä "vapaapäivistä" ole mitään haittaa, päinvastoin.... Voimia taas tähän ja tuleviin päiviin!

    VastaaPoista
  4. Täytyy minunkin suositella niitä vapaapäiviä.. Omalla kohdallani romahdus tuli sit kun perheen arki oli järjestyksessä ja mua ei enää niin "tarvittu".. Paljon voimia ja rakkautta teidän perheellenne <3

    VastaaPoista
  5. Suloinen Vilja. On ollut ihana seurata täältä hänen vahvistumistaan koko perheen hyvässä hoidossa. Vapaapäiviä tai ei, muista että Sinä tiedät mikä on Sinulle, Viljalle ja teidän perheelle parasta.

    Voimia ja levollista mieltä sekä parasta mahdollista toipumista Viljalle toivotellen, Jaana A.

    VastaaPoista