Viljan valoisat kuulumiset

Viljan toipuminen lähti hyvin käyntiin. Aina kun soitin osastolle, oli tilanne hyvä ja vakaa. Neljäs päivä leikkauksesta rintakehän levitin poistettiin ja kaikki meni hyvin. Lääkärit kävivät vuorotellen ihmettelemässä murun hienoa tilannetta sängyn vieressä :´)

Puhuin hoitajan kanssa, että kaikki on niin suhteellista. Vilja on teholla letkuissa, mutta me iloitsemme hyvästä tilanteesta :) Tekin varmasti katselette näitä kuvia kauhuissanne, mutta tilanne on loistava kun otetaan lähtötilanne huomioon! Riskileikkaus näyttää kannattaneen.

Sunnuntaina, viides päivä leikkauksesta, rintakehä saatiin suljettua kokonaan ja vieläkään ei ongelmia ilmennyt! Haavasta löytyi vähän märkää ja laajakirjoinen antibiootti aloitettiin. Serppi on vaan laskenut päivä päivältä ja merkkejä yleisinfektiosta ei onneksi ole ollut!

Lääkityksiä on vähennelty, maitoja aloiteltu ja pikkuhiljaa menty toipumisessa eteenpäin. Nyt hengityskoneen säädöt on tosi pienellä ja ei varmasti mene montaa päivää kun päästään siitä eroon. Viljan unilääkkeet on saatu lopetettua ja rauhottaviakin vähennetään ohjelman mukaisesti. Raukka käy kolmikuisena läpi elämänsä toista vierotushoitoa :)

Eilen tehtiin paljon pelätty ja odotettu ensimmäinen leikkauksen jälkeinen ultra. Lääkäri kävi meille kertomassa, että leikkauksen jälkeiseksi tilanteeksi sydäntilanne on hyvä! Kummatkin kammiot toimivat! Rytmihäiriöt jäivät leikkaussaliin eli beetasalpaajia ei enää tarvita. Vikahan on korjattu!!! Myös verenohennuslääkkeet on lopetettu. Nyt katsotaan jääkö Viljalle sydämentukilääke ja nesteenpoistaja. Saturaatiot on ollut 97-100. Ennen leikkausta Viljan saturaatiotavoite oli 75-85. Parannus on niin iso, etten meinaa uskoa tätä todeksi.

Viikko sitten meidän käskettiin varautua pahimpaan. Nyt meille sanotaan, että vika on korjattu! Tuntuu niin uskomattomalta. Pelottaa vieläkin ihan kamalasti, mutta toivoa on päivä päivältä enemmän. Ihme- Vilja ja fanijoukot tekivät sen. Vilja on parantumassa :´)

Kiitos Teille Kaikille jotka ovat ajatuksin ja rukouksin kannatelleet meitä eteenpäin. Ihmeitä tapahtuu!

Kartiooli seiskassa, Jihuu!!!

Vajaa viikko sitten Vilja oppi nauramaan :D On se Muru! Tänään naureskeli jo niin pitkään, että ehdin kaivaa kamerankin esille. No, sitten menikin jo käsi suun eteen... Mutta näkeehän tuon jo silmistäkin, että nauraahan se kun naantalin arska! Meillä onkin syytä hymyyn, sillä Cardiol saatiin nostettua tänään 0.7:ään!!! Ei olis ysiin enää pitkä matka.

Lisähappea ei ole tarvittu sitten edellisen hemohessin, jota Vilja sai jo viikko sitten! Saturaatiot on pitäneet tosi hyvin. Rytmäreitä tulee aina silloin tällöin.


Uudet ravitsemussuunnitelmatkin saatiin! Annosta ja ravintolisiä on nostettu vähitellen. Huomisesta lähtien annos on 64 ml kertaa kahdeksan eli kolmen tunnin välein. Vilja on syönyt tissiäkin muutaman kerran päivässä ihan hyvin. Kolmena päivänä peräkkäin on saanut kerran lähes kaiken tai kaiken tissistä. Hyvin on pikkuisin kasvanut maitomäärillään ja tänään paino oli jo 4310 g.

Taiteilija-Raivio sylityspuuhissa

Taimi silitti sunnuntaivisiitillä jokseenkin roheesti pikkusiskoaan :) Viljukka sai myös esimakua kotioloista, sillä siinä vahingossa Taimi kerran ihan vähän potkaisi ja kerran tönäisi Murua. No, tekevälle sattuu :D Enää ei onneksi Taimiakaan sairaala pelota. Aika lailla kodilta tuntuu tuo Lastenosasto 1.

Kullat visiitillä hospitaalilla
Hohhoijaa, tämä ikuinen valokuvaaminen...

Viljan touhuja

Viljukainen oli yhtenä aamuna ottanut sormikoukkuotteen nenismahisletkusta ja nykäissyt sen ulos. Tarkimmat lukijat voivat siis huomata, että letkun sierain on vaihtunut sitten viime näkemän ;)
Äiti onnellisena kiikkustuolissa. Ainoa murhe on, että taidan saada "marssimurtuman" häntäluuhun tästä urakasta :D


Vysioterapeutti kävi rääkkäämässä pikkuneitiä :) Masullaan oloa pitäisi jo kovasti harjoitella. Nyt Viljaa saa jo pitää olalla kunhan muistaa tukea pepusta. Keskiviikkona on kulunut 6 viikkoa siitä kun rintakehä saatiin suljettua. Sitten nostamistakaan ei tarvitse niin kovin varoa.

Mamman Retro-Muru 7 viikkoa.

Viljan viikko

Tänään Vilja hymyili naaman leveydeltä aamulla ensimmäistä kertaa! Kylläpä se hymy sulatti Mamman sydämen. Eilen lähdin sairaalalta jo kahden jälkeen kaksosten koulukeskusteluihin Pälkäneelle. Illan kärvistelin ikävissäni, vaikkakin hyvää teki pieni tauko kilkutusten vahtimisesta. Sillä välin oli Muru oppinut nauramaan :D

Pikkumössykkä se vaan kasvaa ja vahvistuu :) Tänään paino oli jo 4210 g! Viljan kerta-annos maitoa on yhäkin 55 ml. Ravitsemusterapeutti on varmasti espanjalainen, kun hänellä on manjana-tyyppinen suhtautuminen ravitsemussuunnitelmien laatimisessa :D No, tuollakin määrällä Vilja kasvaa loistavasti. Ravintolisiä ei ole nyt lisätty, kun niistä Viljukan masu menee aina rikki. Tissittely on sujunut ihan mukavasti. Yhtenä päivänä Vilja veti jo 60 milliä kerralla tissistä eli 5 ml yliannostusta!

Sydänlääkkeen annostus päästään kenties huomenna nostamaan 0.6:een. Tavoitteena olisi 0.9 eli pitkässä juoksussa on meitin sairaala-arki. Toivottavasti verenpaineet pitäisivät hiukan paremmin annosten nostot, että saisimme Viljan hetkeksi kotiin ennen seuraavaa leikkausta.

Kylvyssäkin käytiin pari päivää sitten. Vilja ei vielä perusta siitä puuhasta kovin paljon. Perusturvallisuus on välillä hakusessa ja uudet kokemukset hirvittävät. Puhdasta tuli kumminkin :) Haava on parantunut tosi hyvin.

Kylvyn päälle pitää laittaa paljon päälle. Muuten Vilja palelee, varpaat muuttuu mustikoiksi ja saturaatiomittari alkaa huutamaan. Villasukat jalassa niin kaikki on hyvin! Vein kaksosten imetystyynyn sairaalaan ja siinä Vilja köllii lämpimässä pesässään mielellään.

Myssymummo (verkkohattu pitämässä kanyyliä paikoillaan) eläintarhassaan :) Vilja sai muutama päivä sitten punasolutankkia eli tuttavallisemmin hemohessiä. Vauvoilla laskee hemoglobiini luontaisesti jopa 90:een, mutta Viljalla rajana pidetään 140:tä. Kun hb alkaa lähestyä tuota rajaa, niin Viljan saturaatiot menee ajoittain huonoksi ja avuksi tarvitaan liru lisähappea. Varsinkin ruokien päälle verenkierto karkaa masuun ja hapettuminen huononee käsissä ja jaloissa. Hemohessin jälkeen olosuhteet on aina viikon verran priimaa. Tankin ikävänä puolena on, että se lisää rytmihäiriöitä. Taas niitä tuli ja vaikka tiesin sen etukäteen, niin säikähdin kumminkin pahanpäiväisesti. Tänään kartiolooki kävi tuumaamassa, että mamman ei tarttisi katsella monitoria. Lupasivat kuulemma kytätä sitä. Ehdotteli myös lomapäiviä sairaalasta :O Lupasin harkita... Sykolookillekin pääsisi (vissiin ohi jonojen) :) En mie siellä jouda laukkomaan. Välillä kun tirauttaa kunnoon märyt, puhuu puhelimessa aina lypsyllä, syömässä ja matkalla sairaalaan ja kotiin ja tiukan paikan tullen leipoo kakun, niin eiköhän noillakin vähän matkaa eteenpäin pötki?

Mie olen oppinut pitämään sairaalaa toisena kotina ja olen nukahtanutkin muutaman kerran Vilja kainolossa monitorien kilkuttaessa korvan juuressa :) Isikin sai tänään Viljan ekaa kertaa kainaloonsa.

Suloinen Sunnuntai

Sunnuntaina oltiin taas perinteisesti koko köörillä Vilja-siskoa hoitamassa :) Kyllä meillä sylittäjiä riittää! Kova oli kilpailu, että kuka saa pitää eniten siukkua sylissä.

Taimikin uskalsi lähestyä Viljaa! Taimi kun pelkää että Vilja puree (yrittää kyllä kovasti todistella itselleen, että Viljalla ei ole vielä hampaita...) :) Pikkuisen epäluuloinen ilme on kyllä pikkuneidillä. Syliin Taimi ei vielä uskaltanut pikkusiskoa ottaa: "Ei Baimi ukkalla!"

Taiteilija-Raivio hoitohommissa :)


Hemppi ja Viljuska


Helmi vaihtoi Viljalta vaipatkin jo rohkein ottein. Kohta saa mamma vetää lonkkaa :)

Viljan kuulumisia

Viime lauantaina Vilja pääsi tehotarkkailusta Lastenosasto 1:sen puolelle! Saimme poikakaveri-Kasperin huonetoveriksi :) Siellä me kilkutellaan (monitoreja) kilpaa :D

Tänään strategiset mitat oli huimat 3890 g ja 56.5 cm! Vilja kasvaa noin 50 g joka päivä :) Kaksoisleukakin on jo havaittavissa! 50 senttiset vaatteet siirtyvät muistolaatikoihin.

Viljan verenpaineet on nyt sietäneet sydänlääkkeen annosten nostot paremmin. Rytmihäiriöitä on ollut taas ja äiskä on ollut vähän peloissaan. Rytmäreitä on tutkittu ja niiden pitäisi olla hyvälaatuisia.

Äiskällä on ollut vaivana punaiset ja turvonneet silmät... Itkua tuli eilen kahden kuukauden edestä. Päivän pelasti Pia-hoitaja, joka jollain anturilla sai ajatuksistani viestin, että äiskän pitäisi saada peti alleen. Hän toi Viljan sängyn viereen varavuoteen jossa olemme köllötelleen kainaloisina. Melkein kuusi viikkoa meni, että sain Murun kainiin.

Joinain iltoina olen lähtenyt jo iltapäivällä kotiin ja Viljan sylityksestä on vastanneet Henna-täti ja mummo. Kiitos sylittäjille arvokkaasta työstänne.

Nuhanenä Noora ja Huomenna Kuusiviikkoinen Vilja

ps. Vera kävi kartiolookilla Oysissa ja samat ongelmat Masu-Eelan sydämestä löytyi kun aiemmassa ultrassakin. Ensi keskiviikkona Vera ja Jussi matkaavat Helsinkiin kuulemaan "Ollin tuomiota" Lastenklinikalle :) Toivotaan, että sydänvika olisi helposti korjattavissa oleva ja Eela kasvaisi masussa isoksi tytöksi ennen syntymäänsä. Olette Rakkaita.

Vilja viisi viikkoa vanha :)

Vilja se parantua porskuttaa :) Verenpaineet laski sydänlääkkeen aloituksen myötä ja annosta ei meinattu saada nostettua. Sitten Pälkäneläiset ja puolet lopustakin Suomesta laittoi kätensä ristiin että paineet kohoaisivat kaakkoon ja niin kävi! Viljan vointi on pysynyt hyvänä. Olemme sairaalassa lähinnä verenpainetarkkailussa, että lääkkeen annostus saadaan nostettua hyvälle tasolle. Saadaan kuulemma varautua pitkään sairaalassa oloon. Toivottaisiinko taas yhdessä? Tällä kertaa voitaisiin pyytää että Vilja pääsisi pian kotiin!

Tissiharjoitukset jatkuvat... Pikkuneiti kyllä lutkuttaa tissiä mielellään, mutta nieleminen on hänestä tylsää puuhaa. Keskimäärin tissistä hän jaksaa imeä 20 ml. Loput 55 ml:stä valutetaan nenämahaletkuun. Viljan masu on ollut kipeänä taas lisäravinteiden noston jälkeen. Kakassakin oli vähän verta. Toivottavasti suolisto vahvistuisi ja kestäisi mömmöt paremmin :)

Vilja kasvaa ihan huimasti! Joka päivä tulee kymmeniä grammoja lisää. Nyt paino on jo 3780! Iso tyttö jo.

Vilja on alkanut hereillä ollessaan potkuttelemaan kovasti jaloillaan. Saturaatiomittari ei tahdo pysyä mukana matkassa :) Kuvatkin on ihan "tärähtäneitä" kun ei paikoillaan tahdo enää pysyä. Ihana Muru!

Kiitos fanijoukoille tuesta!

Noora ja Vilja 5 viikkoa ja 2 päivää

Isänpäivä ja Viljan 1-kk kekkerit!

Juhlittiin tänään Isänpäivää ja Viljan 1-kk kekkereitä Taysin LTO:lla :) Syliteltiin Murua oikein koko perheen voimin. Kiitos Panulle, joka "kahvit sänkyyn"- aamun sijasta pakkasi kolme lapsista kirkkokuntoon, kun mamma riensi jo seitsemäksi sairaalalle. Mainittakoon, että kyseinen järjestely sopi miehelleni (joka tunnetusti on Guru-isi) loistavasti ja hänestä se oli jopa hyvä ratkaisu... Ei löydy sanoja joilla voisin Kiittää Panua tarpeeksi siitä millainen Isä hän on. Omistautuu meidän perheelle täysin. Yhdessä tätä matkaa on hyvä taittaa.

Herttulikin sai vihdoin Viljan syliin! Mainittakoon, että hiusluukki on neidin itsensä suunnittelema ja toteuttama :D

Sydämellinen Kiitos Laukkasen Eijalle tuosta Viljan pupusta :´) Se lämmitti mieltä tosi paljon.

Isoveli Onni sylittelee Pikku-Murua Helmin hoivissa
Tänään Vilja jaksoi syödä tissiä kolme kertaa :) Eilen Muru nukkui lähes koko päivän ja sai äitinsä huolesta sekaisin. Onneksi hän viihdytti meitä tänään tavalliseen tapaansa. Isänpäivää juhlistaaksemme lähdin sairaalalta tänään jo klo 17 kotiin muun poppoon kanssa. Tiina-täti olikin jäänyt sylittelemään Viljaa vielä kahdeksi tunniksi :´) Omalääkärijärjestelmä pelaa ja vielä rakkaudella ryyditettynä! Ei huono :)

Suuri Kiitos Yläkertaan että olemme saaneet pitää Viljan luonamme jo kuukauden <3

Vilja neliviikkoinen :)

Eilen Vilja-muru oli neljä viikkoa vanha! Sen kunniaksi hän saavutti syntymäpainonsa :) Tänään paino oli 3480 g ja alkaa olla posketkin vähän pyöreät. Tissistä saa yleensä 20 ml, loput laitetaan nenämahaletkuun. Letkutettavaan oman äidin maitoon lisätään kaikenmaailman lisäravinnemömmöjä :) Pelkällä äitin maidolla meidän lapset on ruukanneet näyttää puolivuotiaana Michelin-miehiltä... Vilja toki kuluttaa paljon enemmän, eli eiköhän ne mömmötkin tarpeeseen tule!

Täytyy sanoa, että kuukausi on mennyt nopeasti! Ensin oli se ensimmäinen viikko, jolloin kaikki oli hyvin. Sitten tuli leikkaus ja se kamala romahdus. Teholla vietimme yhteensä 20 päivää. Sydänosastolla ehdimme viettää vaan kolme päivää kun ambulanssimiehet korjasivat meitit Taysiin :)Sielläkin on vierähtänyt jo viikko. On tapahtunut niin paljon, että aikakäsitys on jotenkin häiriintynyt.

Verinen kakka loppui onneksi hetsilleen ja mitään tautia ei löytynyt viljelyissä. Luultavasti masu ja suolisto on vaan rasittunut lääkkeistä ja lisäravinteista.

Maanantaina Viljan sydämen tukemiseksi aloitettiin lääkitys. Annosta nostetaan vähitellen, koska lääke tahtoo laskea verenpaineita. Jos tämä lääke ei tehoa, niin toistakin lääkettä voidaan vielä kokeilla. Ultrat on aina vähän masentavia. Ongelmana nyt on se, että Viljan sydämen oikea kammio on kuormittunut, sillä se joutuu tekemään niin kovasti hommia. Vasen kammio toimii, mutta sydän on "oikeavetoinen". Lisäksi trikuspidaaliläppä vuotaa kohtalaisen paljon. Että rukoillaan ja toivotaan vielä sitäkin ihmettä tapahtuvaksi, että sydän alkaisi sykkimään helposti ja hyvin :)

Jatkamme siis Taysin hoteissa kiikkustuolissa kiikkuen vielä jonkin aikaa... Nyt alkaisi jo kotikin houkuttelemaan. Kun saisi sen Murun kainaloon ja otettaisiin päikkärit yhdessä. Sitä päivää ootellessa.